Pääkuva 2

Pääkuva 2

Pääkuva 1

Pääkuva 1

6.7.2016

3 päivää Englannissa: 2. päivä Lontoo


Perjantai aamuna, kun saimme porukan ylös sängystä, tilasimme taksin ja ajoimme Lontooseen. Kyllä Lontoo on kiva kaupunki! Jos minun pitäisi valita, mihin Euroopan kaupunkiin muuttaisin, niin se olisi asiaa sen enempää miettimättä, Lontoo. Minä pidän heidän englannin aksentistaan. Toiseksi kieli on hyvin selkeää, minä ymmärrän heitä ja he minua. Vaikkakin puhun suht´ hyvin käytännön englantia, niin Jenkeissä minua ei aina ymmärretä. Se johtuu ääntämisestä. Mielestäni äännän jonkun sanan ihan oikein, mutta he eivät ymmärrä mitä tarkoitan. Sitten kun olen toistanut sanaa muutaman kerran, hurraa, sitten he ymmärtävät ja toistavat sanan ihan samalla tavalla, jonka mielestäni juuri sanoin! Välillä, lyhyt pinnaisena, minulta meinaa mennä hermot.


Minä olen hieman kranttu hotellien aamupaloihin. Haluan yleensä, että emme syö hotellilla vaan lähdemme paikalliseen kahvilaan, varsinkin Englannissa. Näin teimmekin joka aamu. Pojat tapasivat syödä klassisen englantilaisen aamupalan, johon kuuluu kananmunia, pekonia, papukastiketta, makkaraa ja paahtoleipää. Itse pidän "egg benedictistä" lohella. Oi, se on niin maistuvaa, kun kanamuna sulaa lohen päälle...Tuhti aamupala, jolla pärjää pitkälle iltapäivään.

Drink 'Iron Lady'

Olimme Lontoossa noin kello yksi. Asuimme hotellissa nimeltä Ascott Mayfair. Se on huoneistohotelli, joten mahduimme kaikki viisi samaan huoneistoon. Siellä oli kaksi makuuhuonetta, olohuone varavuoteella ja keittiö. Siisti hotelli ja hyvällä paikalla. Mayfair on hyvää aluetta, jossa haluaisin Lontoossa asua, jos siellä asuisin.


17.30 olimme varanneet Afternoon teen Ritzistä. Tämähän on vanha sekä perinteinen hotelli ja siellä on perinteikäs afternoon tee. Olemme olleet täällä pari kertaa aikaisemmin ja itse pidän todellakin tästä teehetkestä. Ennen teehetkeä kävimme Ritzin baarissa juomassa Margaret Thatcherin kunniaksi Iron Ladyt. Muistatko, että olen maininnut, että näin tässä samaisessa baarissa James Bondin eli Pierce Brosnanin pari vuotta sitten. Hänellä oli musta smokki päällä ja hän siemaili Dry Martinia. Silloin olin niin ujo, etten kehdannut pyytää yhteiskuvaa, mutta taas voin todeta, että jos hän nyt siellä olisi ollut, niin valokuvaan olisin hänet pyytänyt.


Kun istut pöytään, tarjoilija tuo teelistat, mistä saa valita haluamansa teen. Hän laittaa myös lautasliinan syliisi ja koko tarjoilu menee niin, että ensin tarjoillaan minulle, sitten tyttärelle, sen jälkeen miehelleni, sitten keskimmäiselle pojalle ja viimeiseksi nuorimmaiselle. Eli naiset ensin ja ikäjärjestyksessä, niinhän se kuuluu mennäkin. Maistoimme lasit myös Ritzin omaa roosaa shampanjaa ja se on yksi parhaita shampanjoita, mitä olen maistanut. Tarjoiluvateja tuli kaksi pöytään. Kummassakin on samat tarjottavat eli alimmaisena on pienet voileivät, keskihylly on vielä tyhjä ja ylimpänä on makeat. Jokainen saa oman teekannun ja sitten sitä saa kaataa itse lisää. Kun hetki on kulunut, tuovat he lisää leipiä sekä lämpöisiä skonsseja keskihyllylle. Skonssien kanssa tulee myös voi- ja hillopurkki. Kakkukärry kiertää vielä pöydästä pöytään ja siitä saa valita lisää makeaa, jos haluaa. Teehetki kestää noin puolitoista tuntia ja sen jälkeen massukka on ihan täysi. Varasimme tämän afternoon teen jo huhtikuussa, varsinkin viidelle on aika varattava hyvissä ajoin, koska tämä on erittäin suosittu perinteinen teehetki.


Pidän Lontoon takseista. Niihin on helppo nousta sisälle, kun keskiössä on paljon tilaa ja mikä mukavinta, mahdumme kaikki viisi samaan taksiin, koska istuimia on viisi. Esim. New Yorkissa taksit ottavat vain neljä kyytiin, joten silloin joudumme ottamaan kaksi taksia, mikä on tylsää.


Emme olleet ajatelleet sen suurempaa ohjelmaa illaksi, mutta keskimmäinen poika heitti ideana, että käydään katsomassa joku musikaali. Olemme aiemmin nähneet Mamma Mian, Wickedin, The Phantom of the Operan, Queenin ja Billy Elliotin, mutta tarjontaa onneksi on valtavasti ja valitsimme nyt Matildan.


Itse en muistanut Matildan stooria, mutta lapset valaisivat sitä hieman ennen esitystä. Ensimmäinen puolikas kesti tunnin, sitten oli väliaika ja loppuosakin kesti vielä tunnin. Huikea musikaali ja uskomattoman roolin teki pääesiintyjä Zaris-Angel Hator. Keskustelimme esityksen väliajalla, minkä ikäinen hän on ja päädyimme siihen, että hän on noin seitsemän vuotias. Googlasin hänet ja hän olikin 12-vuotias. Mutta joka tapauksessa, hieno esitys.



Tänään minulla oli päälläni In Wearin musta mekko. Mekko on malliltaan ihan suora ja siinä on leveä vyö, joka sidotaan vyötärölle. Vyön toinen puoli on musta ja toinen puoli on valkoinen. Laitoin mustan vyön päälle päin ja kun vyön sitoi, niin valkoinen tuli vyöstä kivasti esille. Mekkoa löytyy myös valkoisena, jossa on samanlainen vyö, kun tässä mustassa. Muutamia kokoja löytyy vielä kummastakin väristä ja mekon hinta on € 77,95 ( 129,95 ).


Valokuvaaminen musikaalin aikana oli kielletty, mutta sain otettua lavasteista yhden kuvan ennen esityksen alkua. Seinät ja katto oli täynnä kirjaimia, joita liikuteltiin esityksen aikana.


Tässähän me, perheen naisväki:)
Varoitan, että seuraavasta Englannin postauksesta voi nousta kuume!


2 kommenttia :

  1. Ihanat kenägt, mistä,olet ostanut? T. Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Liisa:) ostin korkkarit jouluna Floridasta. Hyvää kesää, Kata

      Poista

Kiitos kommentistasi! -Kata-

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...