Pääkuva 2

Pääkuva 2

Pääkuva 1

Pääkuva 1

22.12.2015

Hopeahääpäivä: 25 vuotta sitten tahdoimme!






Tästä kuvasta on tänään tasan 25 vuotta eli sanoimme toisillemme tahdon 22.12.1990. Päivä oli elämäni jännittävin päivä siihen mennessä. Olimme seurustelleet tulevan aviomieheni kanssa 2,5 vuotta, kun päätimme avioitua. Päätös ei ollut mitenkään vaikea vaan luonnollinen ja itsestään selvyys jo seurustelumme alkumetreillä vaikka kumpikin voimme todeta, että se ei olut rakkautta ensi silmäyksellä:) Meillä oli samantyyppiset taustat ja arvomaailmat, joten sen suhteen ei tullut kompastuksia. Minulla oli kriteerit, millaisen aviomiehen haluan ja millaisen isän haluan tuleville lapsilleni ja hän täytti vaativat kriteerit eli on mm. luotettava, suoraselkäinen, huolehtiva ja huumorintajuinen tukipilari, johon nojata. Toki joitakin puolia olen joutunut hiomaan hänessä kuluneiden vuosien aikana, mutta niin on hänkin:)


Hääkimpussa, kirkossa ja juhlapaikassa oli ainoastaan valkoisia kukkia, vihreällä höystettynä

Olin juuri, ennen vihkiäisiä, täyttänyt 23 vuotta eli täysin saman ikäinen kuin oma tyttäreni juuri nyt. Meidän lasten mielestä olin todella nuori kun avioiduimme ja olenkin kertonut heille, että silloin mentiin yleisesti nuorempana naimisiin kuin nyt. Olimme alunperin suunnitelleet häitä seuraavaksi kesäksi eli 1991 kesäksi, mutta kaveripiirissämme oli suuri hääbuumi meneillä, joten päätimme avioitua talvella, mikä silloin olikin harvinaisempaa. Häätunnelma oli hyvin kodikas ja jouluinen, kirkossa ja juhlapaikassa oli paljon kynttilöitä, joulukuusi ja kukkia. Meillä oli suuret häät, vieraita oli noin 150 henkeä ja oli paljon puheita, leikkejä, tanssia jne. Kuten kuvasta huomaat, olin nuorena tummahiuksinen. Olin tummahiuksinen vielä 2000-luvun alkuun saakka eli vaateliikkeen alkuaikoina, kunnes päätin ruveta laittamaan hiuksiini vaaleita raitoja.


Hääpuku, korsetti ja korvakorut samat kuin 25 vuotta sitten

Nämä alimmat kuvat on otettu juuri nyt eli 25 vuotta myöhemmin. Minulla on sama hääpuku päällä, samoin alusasukorsetti hääpuvun alla. Hääpuku on kulkenut isossa pussissa muuttojen aikana ja kerran aikaisemmin olen sitä kokeillut, noin 15 vuotta sitten, kun tyttäreni halusi myös kokeilla sitä pienenä tyttönä.
Ostin hääpukuni Helsingin Kaunis Morsian liikkeestä ja puku oli siihen aikaan varsin arvokas. Muistan, kun soitin isälleni, että olen löytänyt hääpuvun, mutta se on kallis. Isäni kysyi summan ja sanoi, käy ostamassa se. Se oli ihan tyypillistä isälleni, hän hemmotteli perheemme naiset. Puku maksoi reilut 8000 markkaa, siinä on käsinkirjaillut helmet ja niitä on paljon, jotka nostivat puvun hintaa. Muistan, että heillä oli ainoastaan tämä yksi puku ja koko oli 38, mutta se pienennettiin minulle sopivaksi samassa liikkeessä.


Hiukset ja meikki Nina by TRENDY.

Olen samankokoinen ja painoinen kun silloin 25 vuotta sitten. Hieman on kuitenkin vartalon malli muuttunut eli nuorena naisena minulla oli hieman kapeampi vyötärö ja leveämpi lantio, nyt vyötäröni on aavistuksen leveämpi ja lantio kapeampi, hieman se vartalo on kolmen raskauden jälkeen muuttunut.
Hääpuku on vieläkin ajan hengessä, lukuunottamatta puvun olkapäitä. Puvusta saisi tämän aikakauden hääpuvun, jos hihat ratkoisi pois. Pää näyttää suhteettoman pieneltä isojen hartioiden keskellä, mutta tuolloin leveät olkatoppaukset puhvihihoineen olivat ajan mukaiset. Hieman ihmettelen, että puku oli noin lyhyt edestä, vaikka muistan että minulla oli korkeammat korkkarit jalassa kuin tässä kuvassa ja niissä oli platonpohja edessä. Muistan kyllä, että en halunnut liian pitkää pukua edestä, koska pelkäsin kompastuvani siihen...Puku on minusta vieläkin erittäin upea ja pidän erityisesti puvun selkäosasta.




Isäni hääpuheesta muistan yhden lauseen, hän sanoi: "Älkää koskaan menkö nukkumaan toisillenne vihaisina". Valitettavasti isä, neuvoasi ei aina ole noudatettu, mutta yleisesti voin todeta, että erimielisyyksiä välillämme on vähän ja kun niitä tulee, keskustelemme asiat, jotka hiertää. Ehkä tämä on onnellisen avioliittomme salaisuus, keskustelemme paljon, mistä tahansa asioista. Kahteenkymmeneenviiteen vuoteen on mahtunut mm. kolmen lapsen syntymät ja heidän kasvu aikuisiksi, oma vaateliike, kolme koiraa, kodit muutamissa kaupungeissa, paljon matkustelua perheen kesken, isän ja anopin pois nukkuminen.

Hääkimppu on moderni versio alkuperäisestä, jonka sitoi Wasaflorist

Sain myös mieheni uuteen hääkuvaan eli tämä on meidän muisto yhteiseltä taipaleeltamme. Sanoinkin Seppälän Valokuvaamossa, että seuraavan kerran tulemme hääkuvaan taas 25 vuoden päästä. Toivottavasti mahdun pukuun vielä 73-vuotiaana, siinä tavoitetta. Oletko sinä sovittanut hääpukuasi häiden jälkeen? Jos et, niin sovita ja haasta itsesi, jos et mahdu siihen ja menkää hääpäivänänne uuteen kuvaan miehesi kanssa. Kuinka mukavaa onkaan laittaa ne vierekkäin hyllylle muistona menneistä vuosista. Toki ryppyjä on enemmän kuin 25 vuotta sitten, mutta sitä elämänkokemusta mikä on tullut näiden 25 vuoden aikana on sellaista, mitä en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Kokemus.fi onkin yleinen lausahdus lastemme suusta, kun kerromme kuinka jokin asia tulisi hoitaa, josta meillä vanhempina on jo kokemusta:)

Valokuvat Seppälän Valokuvaamo

8 kommenttia :

  1. Ihana, ihana teksti kuvien kanssa! Onnea hääpäivän johdosta ja onnea seuraaville 25 vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjukka:) ja rauhallista joulua!

      Poista
  2. Hopeahääkuvat alkuperäisessä hääpuvussa on hieno tapa juhlia 25 vuotta yhteistä matkaa. Lämpimät onnittelut teille. Kadehdittavan hyvin mahduit pukuusi. Meillä on hopeahääpäivä ensi kesänä ja kovasti on vyötäröjumppaa tehtävä jos aikoisin mahtua omaan hääpukuuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lea:) Tsemppaat vaan jumpan ja ruoan kanssa, niin varmasti mahtuu. Se on kiva tunne vetää vanha hääpuku päällensä:) Hauskaa joulua!

      Poista
  3. Mikä postaus ja miten kaunis olet ollut ja olet ja niin blondina, kuin tummaverikkönä. Se että hääpuku mahtuu on kerrassaan upea juttu. Pukuhan on ajan hengen mukainen täydellisesti. <3

    Omaan pukuuni en todellakaan mahdu ja se oli silloinkin kokoa 38, vaikka 36 mahtui myöskin, mutta oli pieni rinnoista. Eli nyt olen sitten vielä kookkaampi.

    Olen varmasti outo lintu, sillä meninkö naimisiin 33veenä ja niin myös aika pitkälle kaikki kaverinikin. Ei menneet stadilaiset bilettäjät niin nuorena naimisiin, mutta ukkeli on kyllä aikanaan mennyt ja hänen moni kaveri myöskin ja stadilainen hänkin. :) Eli riippuu varmaan porukasta. :)

    Oli kyllä niin ihana postaus ja olet kyllä wau niin kaunis. <3

    Tunnelmallista joulua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia:) Kyllähän sitä myöhemmälläkin iällä ehtii oikein hyvin, mutta se mikä on kivaa, niin on itse vielä suht "nuori" kun lapset ovat aikuisia. Ihanaa joulun odotusta!

      Poista
  4. Ihana idea :) olen jo kokeillut hääpukuani kerran, vaikka häistämme on vain 4,5v ;) Mutta tämä on niin ihana idea, heti tuli semmoinen feelis että on ihanaa että en ole pukuani myynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi Sara:) älä myykään, eihän sillä mitään enään tee mutta se on muisto ja fiilis on nostalginen kun sen pukee päällensä, ainakin kun vuosia on kulunut:) mukavaa loppuvuotta sinulle!

      Poista

Kiitos kommentistasi! -Kata-

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...