Pääkuva 2

Pääkuva 2

Pääkuva 1

Pääkuva 1

24.3.2015

Olinpa kerran melkein lentoemäntä



26.3.1999 valmistuin Finnairin lentoemännäksi.
Lasten ollessa pieniä asuimme Espoossa ja olin kotiäiti kahdeksan vuotta. Halusin hoitaa "kolmoset" kotona mahdollisimman pitkään, koska mies teki pitkää päivää. Hän sai keskittyä työntekoon ja mahdollistaa sen, että pystyin olemaan lasten kanssa kotona ja minä hoidin lapset, kodin ja koirat.

Minulla oli laaja ystäväpiiri äitiejä. Kävimme aamupäivisin jumpassa ja kahvilla, lasten ollessa aamupäiväkerhossa tai puistossa ja iltapäivisin kyläilimme toistemme luona ja lapset saivat leikkiä yhdessä.

Hyvä ystäväni oli lentoemäntä ja hän rupesi houkuttelemaan minua lentoemäntäkurssille.


Ajattelin, että sehän voisi sopia minulle hyvin ja laitoin hakemuksen. Pääsin haastatteluun ja muistan kun menin sinne ja vastaani tuli tyttö itku silmässä, koska hänen pituutensa ei ollut riittänyt jatkoon.
Minimipituus kurssille oli 163 cm. Olin melkein varma, että minut passitetaan myös kotiin, koska pituuteni oli siinä rajalla. Mutta ei, pituuteni oli juuri 163 cm eli läpäisin sen vaiheeen ja itseasiassa tämä olikin minulle jännittävin vaihe. Haastattelu meni hyvin, olinhan 32 vuotias, kolmen lapsen äiti ja jo monessa sopassa keitetty.
Se jäi minulle haastattelusta erityisesti mieleen, että heitä kiinnosti tietää kuka hoitaa lapsiamme jos minä olen lentoemäntänä ja mieheni käy päivätöissä. Olimme sopineet lentoemäntä ystäväni kanssa, että autamme toisiamme iltapäivähoidon kanssa.


Minut hyväksyttiin kurssille ja kurssi alkoi tammikuussa. Kurssi kesti vain kaksi kuukautta mutta oli sitäkin intensiivisempi kurssi. Se, mikä minulle jäi kurssista erityisesti mieleen, oli tärkeät ja tarkat turvatoimet sekä hyvä ja kohtelias asiakaspalvelu. Harjoittelimme myös ensiapua, opettelimme juomien tekoa, harjoittelimme ulkoa ostosten hintoja ja maksupäätteen käyttöä, kuuluttamista, asiakaspalvelutilanteita ja konfliktitilanteita jne. Kurssi oli erittäin mielenkiintoinen ja viihdyin kurssilla hyvin.


Jännittävintä kurssilla oli savusukellus ja onnettomuustilanteiden harjoitteleminen ja itsensä joutuikin ylittämään muutaman kerran näissä harjoituksissa.  Muistan myös, kuinka kurssilla kerrottiin että hotelliin mentäessä täytyy tarkistaa varauloskäynnit ja taskulamppu ja hotellinhuoneen avain on hyvä pitää yöpöydällä. Tätä ennen en ollut kiinnittänyt huomiota varauloskäynteihin, mutta nykyäänkin mennessäni hotelliin, laivaan tai lentokoneeseen tarkistan, missä ne sijaitsee. Kun valmistuimme maaliskuun lopussa niin lentoyhtiön tilanne oli niin huono, ettei se pystynyt palkkaamaan meitä valmistuneita välittömästi. Jäimme odottamaan kutsua harjoituslennolle ja töihin ja se tulikin minulle kun olimme jo päättänneet muuttaa takaisin Vaasaan ja olin allekirjoittanut vuokrasopimuksen silloisesta liiketilastani Suomen ensimmäiselle Jackpot&Cottonfield konseptiliikkeelle. Tällä tiellä edelleen ollaan ja olen tyytyväinen ratkaisuuni.

Voin todeta, että kurssi oli hyvin antoisa ja vaikka en lentoemäntänä työskentelekään, niin sain paljon yleishyödyllistä oppia kurssilta, joita olen soveltanut nykyiseen työhöni ja elämääni.   


Muistathan osallistua arvontaan! Pääset arvontaan tästä!

2 kommenttia :

  1. Mielenkiintoinen kokemus varmasti ja koulutushan ei koskaan mene hukkaan:) Jännää myös, kuinka pienistä sattumista tämä meidän elomme koostuu: yksi asia johtaa toiseen ja lopulta koko elämä on onnellisten tai onnettomien sattumusten summa.. Menipäs filosofiseksi:)

    VastaaPoista
  2. Se on totta! Olemme aina välillä mieheni kanssa mietineet, että mitäs jos olisimme tehneet asioita meidän perheen elämässämme toisin, missä olisimme nyt..mutta mitä sitä miettimään, tyytyväisiä ollaan ja eteenpäin mennään:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! -Kata-

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...